Regards from your Aussie Family xx

VIHDOINVIHDOINVIHDOINVIHDOIN!!!

Viikko sitten saapui nimittäin mun GF ja muut dokumentit, joista selvis mm. mun tuleva hostklubi, ensimmäinen hostperhe sekä koulu. Heti tämän jälkeen alkoivat viisumihakemuksen loppuvalmistelu sekä sähköposteihin vastaamiset ja yhteydenpito Australiaan, jonka vuoksi en heti tänne blogiin ole kerinnyt asiasta kertomaan. Tänään kävin heittämässä lähes 200 grammaa painavan kirjekuoren postiin, josta viisumihakemukseni lähtee kohti Australian suurlähetystöä Berliiniin. Täytyy toivoa, että menisi kerralla läpi, koska tuon paperipinkan väsääminen oli aika työlästä puuhaa.

Mun hostklubi tulee siis olemaan Berowran rotaryklubi ja ensimmäinen hostperheeni asuu Berowra Heightissa, joka sijaitsee noin 40 kilsan päässä Sydneyn keskustasta. Matka junalla bussisiirtymisten ja useiden pysähdysten vuoksi kestää kuitenkin noin puolitoistatuntia. Talo sijaitsee kansallispuiston alueella Hawkesbury nimisen suuren joen lähellä. Berowra Heights on siis Sydneyn pieni esikaupunki, jossa asukkaita on noin 5 000, joka kuulostaa kyllä tosi käpykylältä :D Etäisyys Sydneyyn ei kuitenkaan ole kovin pitkä ja mielestäni on ihana asua lähellä vettä, vaikka merenrannalla en olekkaan.

Perheeseen kuuluu isän Tom ja äidin Yvonne lisäksi vielä kotona asuva 20-vuotias tyttö Renee. Tulen siis saamaan isosiskon, joka kuulostaa sekä jännältä että ihanalta, koska aiemmin olen itse aina ollut isosiskona pikkuveljelleni. On kiva kuulla, että perheessä asuu lisäkseni myös toinen nuori. Olen jutellut isän kanssa hieman sähköpostitse sekä äidin kanssa enemmän Facebookin kautta. Molemmat vaikuttavat tosi mukavilta ja sydämmellisiltä ihmisiltä ja tunnen oloni jo nyt hyvin tervetulleeksi heidän perheeseensä :) Yleensähän sanotaan, että ensimmäisestä hostperheestä tulee se läheisin ja toivonkin että meillä synkkaisi hyvin.

Olin todella innoissani saadessani vihdoin tietoja tulevasta asuinpaikastani ja perheestä, mutta koin myös tietojen tullessa pienen järkytyksen. Mun on pakko tunnustaa, että en tiennyt itkinkö vai nauroinko, kun kuulin että tulevan kouluni nimi on Asquith Girls High School. Oikein luitte, olen siis menossa TYTTÖKOULUUN... En ollut edes aiemmin ajatellut, että saattaisin päätyä kouluun jossa olisi pelkkiä tyttöjä, sillä en ollut kuullut kenenkään muun aussivaihtarin olleen sellaisessa. Tuo tieto tuli aluksi kyllä hieman shokkina, mutta nyt tässä viikon aikana olen sulatellut asiaa ja todennut sen olevan ainakin kokemus. Suomessa ei nykyvuosina taida edes olla tyttökouluja (korjatkaa jos olen väärässä!), joten menen ainakin kokemaan jotain sellaista mihin täällä mulla ei olisi mahdollisuutta. Meno 900 hengen tyttökoulussa tulee varmasti olemaan hyvin erilaista, mihin olen Kaurialan lukiossa täällä Suomessa tottunut. Mutta eikös yleensä ne villeimmät tytöt löydy juuri tyttökouluista ja voi olla että löydän paljon kohtalotovereita, jolloin ainakin yhteistä puheenaihetta riittää. Voihan toisaalta olla että tykästynkin tuohon kouluun, mutta paluu Kaurialaan taitaa tuntua tuon vuoden jälkeen aika oudolta :D

Ja tosiaan tuo koulupuku on aiheuttanut jo monet naurut useissa WhatsApp ja FB-keskusteluissa sekä ihan perheen kesken. Koulumatkaa mulla on ekasta perheestä semmoiset 12 kilometriä, mutta en tiedä kehtaanko istua bussissa tuo päällä. Voi olla että tuo mekko on lähinnä nuorempien opiskelijoiden käyttämä, mutta saa nähdä sitten. Lupaan julkaista itsestäni kuvan tänne koulupuku päällä, kunnes olen ensin itse toipunut alkujärkytyksestä :D Ja tosiaan mun koko elämäni pisin koulumatka on ollut 3 kilometriä ja nyt se tulee olemaan 12 km, sillä koulu sijaitsee toisessa kylässä nimeltä Asquith. Mutta jollen täysin väärin ymmärtänyt koulu alkaa joka aamu vasta 8.40, joten elättelen toiveita hyvistä bussiyhteyksistä, ettei mun tarvis herätä kovin aikaisin. En muutenkaan ole kovin aamuvirkkuihmisiä ja ennen seitsemää herääminen vaatii kyllä jo ponnisteluja tai jotain tosi mielenkiintoista menoa.

Tälläisiä uutisia siis Australiasta päin. Yhteydenpito jatkuu perheen sekä klubin kanssa ja matkakuume on taas nousussa. Enään 22 päivää lähtöön!

Still waiting

Ei vieläkään tietoja kuulunut Australian suunnasta ja tasan kuukausi lähtöön eli 30 päivää, 4 viikkoa, 4 viikonloppua... Ajatus lähdöstä tuntuu yhä jotenkin kaukaiselta huolimatta siitä, että se onkin jo aivan oven takana. Lähes jokaiselle lähtöä edeltävälle viikonlopulle on jo tehty jonkinlaisia suunnitelmia kavereiden tai perheen kanssa.

Tänä vkonloppuna juhlittiin pikkuveljeni rippijuhlia aamusta iltaan ja ensi vkonloppuna tyttöjen kanssa matka meidän mökille juhannuksen viettoon. Tässä välissä mulla on yksi toistaiseksi tyhjä viikonloppu, mutta eiköhän siihenkin ohjelmaa löydy. Heinäkuun eka vkonloppu menee Summer Up -festareiden ja Vierumäellä urheilun merkeissä ja sitten onkin jo viimeinen viikonloppu ennen mun lähtöä. Ja läksiäisetkin pitäisi jossain välissä keritä järjestämään sekä itselleni, että meillä tällähetkellä asustavalle italialaisvaihtarille... No, ei käy ainakaan aika pitkäksi lähtöä odotellessa!

Kesäfiiliksiä

Viime torstaina Tampereen aussivaihtaritytöt Lilja ja Roosa-Olivia tulivat käymään Hämeenlinnassa ja vietettiin ihana päivä vaihtarijuttuja puhuen ja upeesta kesäsäästä nauttien. Paljon tuli käveltyä, kun meillä ei ollutkaan kyytiä Apparalta rautatieasemalle (noin 5km), mutta hyvässä säässä ja seurassa aika kului kuin siivillä ja ennenkun huomattiinkaan oltiin jo perillä. Vasta 5 rakkoa jaloissa paljasti kävellyn matkan ja huonot kengät. Tällä hetkellä lähtöön enää 33 päivää. Mulla on niin paljon luottavaisempi tunne koko vaihtoonlähdöstäkin, kun mulla on nyt jo kavereita, jotka on täysin samanlaisessa tilanteessa. Vaikka meijän aussikaupungit sijaitsee melko kaukana toisistaan, niin oon silti aika varma, että tullaan tapaan sielläkin päässä. Tuntuu kivalta kun on jo nyt porukka kenen kanssa odottaa tulevaa ja lähteä yhdessä matkaan. Ja Singaporen orientation campistä tulee jotain niin parasta!

Sain samaisena iltana myös s-postia kirjeenvaihtajaltani, joka oli ollut itse vierailulla Australiassa ja tavannut mun hostpiirin nuorisovaihtovastaavia. Paperityöt olivat kuulemma siellä päässä vielä vaiheessa, mutta pian pitäis siis tulla tarkempia tietoja, kuten hostklubia ja koulua. Sain myös suomenkieliset ohjeet viisumihakemuksen täyttöön, jota jo aiemmin ehdin kauhistella. No nyt ei tarvi siitäkään enää stressata. Muutenkin mun viisuminhaku on jo aikas hyvässä vaiheessa jo nyt, vaikka guarantee formi ei olekkaan vielä saapunut.

Tänään kävin esittäytymässä Vanajaveden rotaryklubin viikkokokouksessa ja sain mukaani klubin viirin Australian hostklubille vietäväksi sekä monet iloiset "Hyvää vaihtovuotta!" -toivotukset. Ilossa suin lähdinkin kokouksesta, sillä rotaryt olivat kaikki niin mukavia ja herttaisia ja lyhyt esiintymisenikin sujui improvisoiden aivan hyvin :)

Viime vkolopun vietin Latviassa Sibeliusopiston kamariorkesterin kanssa kansainvälisellä jousiorkesterileirillä ja oli kyllä huippu reissu! Säät suosivat ja seura oli jälleen kerran mahtavaa. Kuvia ja fiiliksiä reissusta erillisessä postauksessa pikapuoliin.